Turvallisuus ja suojelu on meille sisäänrakennettuja ominaisuuksia. Meille jokaiselle on itsestään selvää sosiaalinen vastuumme perheyhteisössä, joka laajentuu mitä tiiviimpi suhde lähimmäisiimme meillä sattuu olemaankin. Esimerkkinä automaattisista ennakoivista toimenpiteistä on, kun ennen lapsen syntymää me varmistamme hyvin monia asioita, jotta turvallisuus säilyy. Suojelu lähimmäisiä kohtaa on hyvin voimakkaasti esillä päivittäisessä toiminnassamme. Näenkin, että me ihmiset olemmekin turvallisuuden ja suojelun ammattilaisia, joita on hyvin vaikea kouluttaa paremmin.

Mutta entä työpaikoilla? Mikä muuttuu, kun saavumme töihin ja näemme turvallisuuteen liittyvän puutteen tai näemme, että työyhteisömme jäsentä mielestämme kiusataan? Silloin usein ajatellaan, että ”asia ei kuulukaan minulle vaan jollekin muulle”. Kenelle se kuuluu ja mihin on hävinnyt turvallisuuden ja suojelun vaisto?

Kun turvallisuus ja suojelu eteen laitetaan etuliite TYÖ, se muuttuu meille ehkä vieraaksi termiksi ja jonkun muun tehtäväksi, jopa oman turvallisuuden osalta. Me L&T:llä haluamme muuttaa tätä. Siksi meillä on tuiki tärkeä Tapa toimia -koulutus, joka on jokaisen TYÖasia. Sen tarkoitus on alleviivata se asia, jonka toki jo tiedämme, mutta joka saattaa tuntua haastavalta. Turvallisuus ja suojelu kuuluvat meille kaikille ja me rakennamme yhdessä turvalliseksi koetun työympäristön – myös oman työturvallisuutemme. Pienillä teoilla ja pitämällä silmämme – ja sydämemme – auki, me rakennamme paremmin voivan ja sydämellisemmän L&T:n. Nyt ja tulevaisuudessa.