Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Sinisiä ajatuksia 60 vuoden kokemuksella maalla syntyneenä ja myös osaksi siellä kasvaneena…. Tarinoita joita kirjoitan ovat joko totta, osaksi totta tai täyttä puuta heinää. Sarkastiset kirjoitukseni on tarkoitettu purevaksi ja teräväksi ironiaksi. Varoituksen sanoiksi voin sanoa että jotkut voivat kokea loukkaavaksi tai jopa raivostuttavaksi. Kirjoitukset sisältävät paljon siteerattuja kirjoituksia ja… Älyllinen ja liikkuva kaupunki-ihminen, suuri sopeutumiskyky, valpas mieli ja paljon levotonta uteliaisuutta. Suulaana hallitsen manipuloinnin hienoimmat tekniikat. Erotiikan maailmassa liikun sujuvasti henkisen ja fyysisen tyydytyksen välimaastossa... Eli siis kuka on vanha... kysyn vaan..

Avainsana: L&T

Onko seksuaalisuus vallankäytön väline

Hallituksen ministereiden naisten valta

Rousseaun käsitteli teoksessaan ”Emile” jo vuonna 1762 samaa aihetta, että jos naisia kasvatetaan kuin miehiä, miehet ovat siitä mielissään. Mitä enemmän naiset muistuttavat miehiä, sitä vähemmän naiset hallitsevat heitä ja vasta silloin miehistä tulee naisten todellisia herroja.

Ehkä tasa-arvo onkin meille miehille voitto? Mitä enemmän tasa-arvo lisääntyy, sitä pahemmin naisen toiveet todellisesta rakkaudesta kariutuvat. He menettävät uskonsa rakkauteen ja samalla miehen mahdollisuus sitoutumiseen katoaa koska mies haluaa lukuisia partnereita ja ei enää ole sitoutumisen tarvetta.

Tasa-arvo ja nykyinen sinkku elämäntyyli on vienyt mieheltä mahdollisuuden kunnioittaa ja arvostaa naista.

Tutkimusten mukaan 50 prosenttia naisista ja 40 prosenttia miehistä pettää. Ehkä nyt tulee miesten maailmaan valoa, koska voimme vapautua syyllisyydentunteesta pettäjinä ja kokea tasavertaisuutta!

Taas naisten rintojen katselu on miehille erittäin terveellistä, saksalaistutkimus kertoo. Tutkijoiden mukaan jo päivittäinen kymmenen minuutin rintojen tuijottelu pidentää miesten elinikää jopa viidellä vuodella.

Tapamme toimia – työturvallisuus ja työsuojelu

Turvallisuus ja suojelu on meille sisäänrakennettuja ominaisuuksia. Meille jokaiselle on itsestään selvää sosiaalinen vastuumme perheyhteisössä, joka laajentuu mitä tiiviimpi suhde lähimmäisiimme meillä sattuu olemaankin. Esimerkkinä automaattisista ennakoivista toimenpiteistä on, kun ennen lapsen syntymää me varmistamme hyvin monia asioita, jotta turvallisuus säilyy. Suojelu lähimmäisiä kohtaa on hyvin voimakkaasti esillä päivittäisessä toiminnassamme. Näenkin, että me ihmiset olemmekin turvallisuuden ja suojelun ammattilaisia, joita on hyvin vaikea kouluttaa paremmin.

Mutta entä työpaikoilla? Mikä muuttuu, kun saavumme töihin ja näemme turvallisuuteen liittyvän puutteen tai näemme, että työyhteisömme jäsentä mielestämme kiusataan? Silloin usein ajatellaan, että ”asia ei kuulukaan minulle vaan jollekin muulle”. Kenelle se kuuluu ja mihin on hävinnyt turvallisuuden ja suojelun vaisto?

Kun turvallisuus ja suojelu eteen laitetaan etuliite TYÖ, se muuttuu meille ehkä vieraaksi termiksi ja jonkun muun tehtäväksi, jopa oman turvallisuuden osalta. Me L&T:llä haluamme muuttaa tätä. Siksi meillä on tuiki tärkeä Tapa toimia -koulutus, joka on jokaisen TYÖasia. Sen tarkoitus on alleviivata se asia, jonka toki jo tiedämme, mutta joka saattaa tuntua haastavalta. Turvallisuus ja suojelu kuuluvat meille kaikille ja me rakennamme yhdessä turvalliseksi koetun työympäristön – myös oman työturvallisuutemme. Pienillä teoilla ja pitämällä silmämme – ja sydämemme – auki, me rakennamme paremmin voivan ja sydämellisemmän L&T:n. Nyt ja tulevaisuudessa.

Helpottavatko työelämän joustot työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista

Joustoihin kannustetaan mutta kytkeytyvätkö ne saumattomasti perheen ja oman vapaa-ajan käyttöön. Ajatuksena hienoa! Mutta, herää kysymys, että kannattaako irrottautua nyt arjesta, hidastaa hetkeksi, kurkistaa trendejä ja pukea päälle visionäärin lasit?

Tehdäänkö joustot työn ehdoilla ja kuunnellaanko työntekijää vai työ valtaa ja varaa ajan vapaa-ajalta ilma sitoumuksia. Työn ja vapaa-ajan pitäisi olla toisiaan tasapainottavia tekijöitä ja vielä unohtamatta vuorokausirytmissä unen tarvetta. Työtä säätelee useat työelämän lait, jotka ovat jo vuosikymmeniä pitäneet erillään työnajan ja työntekijän vapaa-ajan. Vuorokausilepo, viikkolepo, viisipäiväinen työviikko, vuosiloma, säännöllinen työaika, ylityörajat ym… nämä ovat tänään ja tässä ajassa työnantajalle kuin työntekijöille tuntemattomia. Nämä kaikki kuitenkin perustuvat ajatukseen ihmisen vuorokausirytmistä.

Tuouupumus ja kilpailu työelämässä käyvät käsi kädessä, pelko ruokkii työssä menestymistä yt neuvottelusta seuraavaan. Tähän liitetään vielä pelko tai vastuu tehdä töitä sairaana tehokkuuden nimissä.

Entä jos työ olisi vain keino ansaita elanto tai jopa harrastus, minusta siinä ole mitä pahaa. Tämä ajattelumalli ei vain ole tehokkain yrityksen kannalta, koska silloin henkilö itse määrittelee rajat työlle ja sitoutuu työhön yhteisesti sovittuna. Hän ei vastaa puhelimeen tai sähköposteihin illalla tai vapaapäivinä.

Työpaikkojen trendinä on, että työntekijällä on koko ajan tekemistä, ja työnteon pitää myös näyttää siltä.

Työterveyden varhaisen puuttumisen mallit työuupumukseen päättyvät hiljaisuuteen, sillä uupukseen suhtaudutaan heikkoutena, joka halutaan selittää ennemminkin työn ulkopuolelta tulevaksi. Joustavalla työajalla, liukumilla, tasoitusjärjestelmillä ja saldoilla yritetään resursoida ja samalla tarjota joustavampaa vapaa-ajan käyttöä.

Työturvallisuus työssä painotetaan, että työntekijä työkykyisenä eläkeikään asti. Myöskin työnantajalla on moraalinen vastuu siitä, että ihminen lähtee työpaikalta yhtä työkykyisenä tai paremmassa kunnossa kuin työssä aloittaessaan. Toteutuuko ja onko kenelläkään oikeutta viedä toisen työkykyä työuupumukseen johtamalla.

Lainaisin työelämän ajatteluun Jean-Jacques Rousseau:ta ”Elämässä saattaa tulla vaihe, jossa kuljemme taaksepäin edetessämme.”

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi