Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Sinisiä ajatuksia 60 vuoden kokemuksella maalla syntyneenä ja myös osaksi siellä kasvaneena…. Tarinoita joita kirjoitan ovat joko totta, osaksi totta tai täyttä puuta heinää. Sarkastiset kirjoitukseni on tarkoitettu purevaksi ja teräväksi ironiaksi. Varoituksen sanoiksi voin sanoa että jotkut voivat kokea loukkaavaksi tai jopa raivostuttavaksi. Kirjoitukset sisältävät paljon siteerattuja kirjoituksia ja… Älyllinen ja liikkuva kaupunki-ihminen, suuri sopeutumiskyky, valpas mieli ja paljon levotonta uteliaisuutta. Suulaana hallitsen manipuloinnin hienoimmat tekniikat. Erotiikan maailmassa liikun sujuvasti henkisen ja fyysisen tyydytyksen välimaastossa... Eli siis kuka on vanha... kysyn vaan..

Avainsana: edunvalvonta

Onko seksuaalisuus vallankäytön väline

Hallituksen ministereiden naisten valta

Rousseaun käsitteli teoksessaan ”Emile” jo vuonna 1762 samaa aihetta, että jos naisia kasvatetaan kuin miehiä, miehet ovat siitä mielissään. Mitä enemmän naiset muistuttavat miehiä, sitä vähemmän naiset hallitsevat heitä ja vasta silloin miehistä tulee naisten todellisia herroja.

Ehkä tasa-arvo onkin meille miehille voitto? Mitä enemmän tasa-arvo lisääntyy, sitä pahemmin naisen toiveet todellisesta rakkaudesta kariutuvat. He menettävät uskonsa rakkauteen ja samalla miehen mahdollisuus sitoutumiseen katoaa koska mies haluaa lukuisia partnereita ja ei enää ole sitoutumisen tarvetta.

Tasa-arvo ja nykyinen sinkku elämäntyyli on vienyt mieheltä mahdollisuuden kunnioittaa ja arvostaa naista.

Tutkimusten mukaan 50 prosenttia naisista ja 40 prosenttia miehistä pettää. Ehkä nyt tulee miesten maailmaan valoa, koska voimme vapautua syyllisyydentunteesta pettäjinä ja kokea tasavertaisuutta!

Taas naisten rintojen katselu on miehille erittäin terveellistä, saksalaistutkimus kertoo. Tutkijoiden mukaan jo päivittäinen kymmenen minuutin rintojen tuijottelu pidentää miesten elinikää jopa viidellä vuodella.

Ajatuksia työstä näin työtaistelutalven kynnyksellä.

Monissa yrityksissä ja liitoissa neuvotellaan tulevista työehtosopimuksista tai siitä saako edes työehtosopimusta. Yleissitovuuden poisto on monen työnantajajärjestön ykköshanke. Samoin on nähty, miten talkoohenki onkaan iskostunut työelämään. Työaika ei enää ole työaikaa vaan monen yrityksen mielestä työaikaa on tuottava eli laskutettava työ ja etenkin tämä on kiinteistöhoitajien arkipäivää talvisaikaan. Sään vaikutuksesta lumisade ikään kuin poistaisi työehtosopimuksen ja työaikalain oikeudet työntekijöiltä. Ei oikeutta hälytyskorvaukseen, ylitöihin tai vaikka vaan tulla töihin työvuorolistan mukaan.

Työaika onkin muuttunut monelle työnantajalle työmatkaksi, siirtymäksi, valmisteluksi, perehtymiseksi työajan ulkopuolella. Jopa työvuoron sisällä halutaan maksaa vain asiakkaalta laskutettava aika. Johtavassa asemassa oleville maksetaan kokonaispalkkaa, joka ei pidä sisällään työaikaa ja moni kehuskeleekin viikkotyötunneillaan. Toimihenkilöillä on vaikka minkälaista liukumaa, jolloin ylitöitä ei synny vaan pitäisi pitää vapaana, mutta leikkuri heiluu jos et pysty pitämään.

Työntekijöitä velvoitetaan säilyttämään yrityksen omaisuutta kotonaan ja huolehtimaan niiden huollosta. Tästä esimerkkinä tablettien, puhelimien lataukset ja silti puhelimista on estetty yksityispuheluiden soitto. Työnantaja voi vielä seurata, missä työntekijä kuljettaa laitetta. Yritykset myös monesti edellyttävät, että työvaatteiden huollon suorittaa työntekijä kotonaan. Työntekijä tekee ilmaista työtä, puhumattakaan siitä, että käyttää omia välineitään ja itse kustantaa sen myös. Tosin jotkut yritykset yrittävät kompensoida asiaa antamalla kilon pesuainetta vuodessa.

Yritysten kilpakyky näyttää vaativan talkootyötä ja suurempia tulospalkkioita.

Mikä on työn tarkoitus

Mikä meitä motivoi? Teenkö työtä rahasta vai rakkaudesta?

Yhden määritelmän mukaan työstä saa rahaa ja työ on pitkäjänteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa. Työtä tehdään yleensä rahan saamiseksi ja raha on vaihdon väline, arvon mitta, omaisuuden muoto ja valuutta.

Tehdäänkö työtä rakkaudesta? Asiaa voidaan ajatella, että ihminen voi rakastaa työtään enemmän tai vähemmän. Motivaatio taasen on toiminnan ärsyke, joka saa meidät tavoittelemaan joko omia, työyhteisön tavoitteita. Myöskin se on halu aina oppia uutta, käydä syvällisiä keskusteluja, tutkia uusia asioita, jakaa osaamistani eteenpäin ja paljon muuta.

Sanonta “työ tekijäänsä kiittää” ei riitä nykypäivän työntekijälle motivaation lähteeksi, mutta toisaalta työstä itsestään pitää saada nautintoa, muuten se ei ole sen arvoista. Työntekijä on palkkansa ansainnut ja etenkin pienipalkkaisella palvelualalla raha on suurin motivaattori, jolla sitten hankitaan nautintoa vapaa-ajalla.

Etenkin nuoriso kokee, että työ on vain väline ei itseisarvo. ”jos se ei ole kivaa, emmä haluu tehä tota”

Mitä jos ammattiliittoja ja edunvalvontaa ei olisi?

Yritysten vastuullisuus ja eettiset ohjeet  määrittävät sitoutumaan henkilöstön järjestäytymisvapauteen ja sitä kautta olla puuttumatta järjestäytymiseen. Suomessa ei kannattaisi kokeilla työelämän ihmisoikeuksien polkemista. Maailmalta on jo riittävästi havaintoja siitä, mitä sellaisesta seuraa. Ek:n ja työnantajaliittojen mielestä asia on toisin ja kilpailukykyä ei saavuteta kuin romuttamalla työntekijöiden edunvalvonta.

On naurettavaa kuvitella, että työnantaja ihan hyvää hyvyyttään korjaisi räikeät epäoikeudenmukaisuudet tai tekisi turvattomasta työstä turvallista. Monesti törmää työnantajan ensisijaisen tulkintaoikeuden olevan vain toteamus ”tämä on meidän tulkinta ja tällä mennään”.

EK, työnantajajärjestöt ja työnantajat lobbauspuuhissa, kuka nyt ihmisoikeuksia ja vastuullisuutta kehtaisi julkisesti vastustaa? Mutta yritysvastuulakia vastaan lobataan kabineteissa ja yritysten etujärjestöt on vahvasti tässä mukana. On helppo määrittää Code of Conduct (Tapa toimia), että yritys kunnioittaa työntekijöiden vapaata järjestäytymisoikeutta ja vapaata neuvotteluoikeutta.

Ideologia värittää työnantajien keskustelun työntekijöiden edunvalvontajärjestöistä ja paikallisesta sopimisesta. Onko tarkoitus, että edunvalvontajärjestöt vain työnantajien yksinoikeus.

IndustriAll:in entinen pääsihteeri Jyrki Raina totesi eräässä kirjoituksessaan seuraavaa:

En näe Suomessa sellaista luottamuksen ilmapiiriä, joka vallitsee Ruotsissa tai Tanskassa. Sanoisin, että yrittäjäpuolelta puuttuu ammattitaitoa, varsinkin pienissä yrityksissä. Suuryritysten johdossa voi taas olla talous- ja teknokoneita, jotka eivät ymmärrä henkisestä puolesta ja ihmisten johtamisesta mitään.

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi