22.4.2009 4:00

TAAS on valtava kyselyiden tulva yllättänyt allekirjoittaneen internetin luotettavuudesta. Verottaja mainostaa jopa televisiossa, että voit tehdä muutoksiasi internetissä, kätevää mutta? Verottaja ja lukemattomat muut palveluntarjoajat käyttävät sähköiseen tunnistamiseen verkkopankkien tunnuksia.

En ota kantaa asiaan teknisesti, vaan että onko järkevää käyttää tunnistevälineenä jokaisen ihmisen ehkä tärkeintä ja henkilökohtaisinta työkalua. Pankkitunnusten takana voi olla koko niin sanottu elämä veloista sijoitussalkkuun.

Viime vuonna Kelan sivustolla tapahtui virhe pankkitunnuksilla kirjautuessa niin, että henkilö näki toisen tietoja. Sitä selitettiin seuraavasti: ”Tässä ei ole tapahtunut virhettä, vaan kyseessä on epätodennäköinen ilmiö, jota ei saisi tapahtua, mutta voi kuitenkin äärimmäisen epätodennäköisesti sattua.” Ja lisää selitetään, että virhe ei saanut alkua Kelan päästä.

Vuonna 1994 Vladimir Levin kumppaneineen vei Citibankilta 20 miljoonaa dollaria. Silloinkaan ei tiedetty miten järjestelmään oli murtauduttu tai miten salasanat olivat joutuneet vääriin käsiin.

Nordean sivustoja on kaapattu ja salasanoja kalastettu. Nordea on tietojeni mukaan korvannut asiakkaiden menetykset. Sampo-pankilla oli sotkuja, vaikka ne eivät kyllä johtuneet tietomurroista vaan järjestelmän toimimattomuudesta.

PANKKITUNNUKSILLA kirjautuminen muuhun palveluun tapahtuu Tunnistus.fi:n kautta, joka on Kansaneläkelaitoksen, työ- ja elinkeinoministeriön ja verohallinnon yhteinen sähköisen asioinnin tukipalvelu. Tunnistus.fi kertoo verkkosivullaan, että palvelu tarjoaa yhteisen ja yksinkertaisen tavan viranomaisille käyttäjän tunnistamiseen ja mainitsee vielä, että palvelu on maksutonta.

Pankkien tunnistuspalveluiden toiminnasta vastaa asianomainen pankki! Tästähän saadaan vielä hyvä aasinsilta viranomaisille, kun kerran pankki jo luovuttaa tunnistetiedot edellä mainituille tahoille, niin miksei myös muita tietoja.

Kuka vastaa ja miltä osin koko ketjussa tietoturvasta? Millä selvitetään vastuukysymykset?

Näyttää siltä, että meillä Suomessa ollaan ottamassa käyttöön sähköisessä tunnistamisessa pankkitunnuksia. Pankit ovat onnistuneet melkein monopolisoimaan sähköisen Tupas-tunnisteen.

VÄESTÖREKISTERIKESKUKSEN tarjoaman henkilökortin kansalaisvarmenne ei ole saanut käyttäjiä. Kortti maksaa 40 euroa ja se täytyy uusia viiden vuoden välein. Tuntuu todella rahastukselta jopa haiskahtaa bisnekseltä. Sirullinen henkilökortti ja Kela-kortti yhdistyivät joten sen luulisi olevan jokaisen kansalaisen saatavissa kohtuuhintaan.

Sirullinen henkilökortti tai muut samantapaiset tunnistamistavat eivät tule yleistymään ennen kuin jokaisessa myytävässä tietokoneessa on ensiasennettuna sirukortinlukija, kuten tällä hetkellä jo melkein jokaisessa on muistikortinlukija. Eli se siitä ideasta.

Suomessa on tuhlattu jo miljoonia ja 26. päivänä maaliskuuta hallitus antoi esityksen uudeksi laiksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta. ”Vahvan sähköisen tunnistamisen määritelmän täyttäisivät nykyisistä tunnistamisvälineistä ehdotuksen perusteluiden mukaan muun muassa pankkitunnisteet ja Väestörekisterikeskuksen tarjoama, henkilökorttiin sisältyvä kansalaisvarmenne. Jatkossa myös matkapuhelinoperaattorien kaavailema mobiilivarmenne voisi täyttää vahvan sähköisen tunnistamisen edellytykset”.

Odotan mielenkiinnolla mobiilivarmenteen käyttöönottoa ja kaupasta saatavia sirukortinlukijalla varustettuja tietokoneita, ja sitten kun saataisiin vielä mainosrahoitteinen, yksinkertainen, kevyt ja suomenkielinen palomuuri- ja virustorjuntaohjelma, niin ollaan lähempänä turvallista tiedon valtatietä. Tällä hetkelläkin noin 40 prosenttia kotikoneista käyttää ilmaista Avast virustorjuntaohjelmaa.

Ohjeeni on edelleen, harkintaa pankkitunnusten käyttöön, eli pankkitunnukset pankkiin ja muut tunnisteet muihin palveluihin.

24.1.2011 4:00

Suomessa on pidetty tähän saakka asumista yksityisenä asiana niin vuokra-asumisessa kuin omistusasumisessa. Ne päivät vain näkyvät olevan jo takana tässä sääntöjen ja kieltojen maassa.

Kaikissa sopimuksissa olisi varmaan jo helpompi mainita, mitä saa tehdä ja loppuun teksti ”kaikki, mitä ei mainita tässä sopimuksessa, on kiellettyä”.

Jorma Asikainen kirjoitti (Lukijat 20.1.) tupakan savun aiheuttamien ongelmien ratkaisemisesta. Hänen mielestään tupakointi sisällä on syytä kieltää kaikissa uusissa vuokrasopimuksissa. Vanhoja vuokrasopimuksia on syytä päivittää ajanmukaiseen kuntoon. ”Savuton asunto on terveellinen ja turvallinen asuinympäristö, jonka arvo säilyy ja asumisen kustannukset pysyvät kohtuullisina”.

Itse kuitenkin kunnioitan yksilönvapautta ja oman kodin yksityisyyttä, on se sitten vuokra- tai omistusasunto. Tupakointi on vain yksi esimerkki kerros- ja rivitaloissa jäytävästä kireästä ilmapiiristä ja kateudesta.

Muutama muu esimerkki taloyhtiöiden ja vuokranantajien saamista valituksista, kun naapurit kokevat niin sanottua haittaa ja kärsimystä:

— Ei saa grillata parvekkeella.

— Ei saa grillata taloyhtiön pihalla, kun ei ole asialle varattua paikkaa.

— Naapurissa käy liian usein yövieraita ja se aiheuttaa veden kulutuksen lisääntymistä.

— Naapuri pitää tuuletusikkunat ja parvekkeen oven usein avoinna ja aiheuttaa vastikkeiden nousua ja meluhaittaa.

— Naapurissa harrastetaan kello 22.00—06.00 välillä äänekästä seksiä, jopa aamuyöllä.

— Parvekkeella kuivatetaan erivärisiä naisten pikkuhousuja ja rintaliivejä, aiheuttaen taloyhtiön miehille häiriötä.

— Naapurilla on liian paljon lapsia pienessä asunnossa, ja lapset häiriintyneitä tästä syystä.

— Naapurissa rouva paistaa jatkuvasti keittiön ikkuna auki ja se aiheuttaa hajuhaittaa.

Vuokranantaja voi valitessaan ottaa sellaisen vuokralaisen, joka aiheuttaa hänen omaisuudelleen vähiten haittaa, mutta missä on raja puututtaessa yksilönvapauteen?

Jorma Asikaisen luettelemat haitat kustannuksineen ovat kyllä keskimääräiseen haittaan verraten ylimitoitettuja.

Hyväksymmekö, että meitä vakoillaan kotona?

3.10.2011 4:00

Yleisönosastolla joku kirjoitti, että hänellä ei ole mitään salattavaa vaikka autoihin laitettaisiin GPS-paikantimet tiemaksuja varten. Hyvin harvalla meillä on salattavaa, siitähän pitää huolen suomalainen naapurikateus! Mutta yksityisyys! Onko meillä oikeus siihen, ja oikeus saada informaatiota siitä, mitä tietoja meistä kerätään ja mihin niitä käytetään? Henkilörekisterilaki sanoo hyvin yksiselitteisesti rekisterinpitäjän velvollisuudesta informoida asiasta.

Suomalaiset käyttävät internetiä nykyään päivittäin tietämättä, mitä heidän surfailunsa historiasta tallentuu. Tähän saakka olemme vain ajatelleet ovelta ovelle -kaupustelijoita, puhelin- ja suoramarkkinointikieltoja. Facebook, Google ja Microsoft suurimpina haluavat nyt kilpaa kaiken informaation meidän netin käytöstä ja samalla siinä tallentuu sähköinen identiteetti.

Henkilölle voidaan surfausjälkien perusteella suunnata mainontaa, ja ennustaa, mitä tämä henkilö tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa. Olemmeko antaneet luvan omassa kodissamme tapahtuvalle sähköiselle vakoilulle? Roskaposti ja haittaohjelmat ovat saaneet liiankin suuren huomion, koska, jos huolellisella käyttäjällä on virustorjunnat ja roskapostisuodattimet kunnossa,

niin vaara on hyvin pieni.

Pankkitunnusten kalastelussa onnistuneissa tapauksissa on syytä myös pankeissa, koska ne ovat vähätelleet ja pitäneet järjestelmiään aukottomina. Järjestelmän käyttäjien opastus on unohtunut. Tosiasiahan on, että järjestelmän vahvuus on juuri sellainen kuin on sen heikoin käyttäjä. Onneksi on jo yrityksiä, joissa on kielletty työpaikan koneilla sosiaalisen median käyttö, omien selainsähköpostien käyttö ja jopa muilla kuin yrityksen antamilla käyttäjätunnuksilla rekisteröityminen ulkopuolisiin palveluihin!

19.3.2008 4:00

Rousseaun käsitteli teoksessaan ”Emile” jo vuonna 1762 samaa aihetta, että jos naisia kasvatetaan kuin miehiä, miehet ovat siitä mielissään. Mitä enemmän naiset muistuttavat miehiä, sitä vähemmän naiset hallitsevat heitä ja vasta silloin miehistä tulee naisten todellisia herroja.

Ehkä tasa-arvo onkin meille miehille voitto? Mitä enemmän tasa-arvo lisääntyy, sitä pahemmin naisen toiveet todellisesta rakkaudesta kariutuvat. He menettävät uskonsa rakkauteen ja samalla miehen mahdollisuus sitoutumiseen katoaa koska mies haluaa lukuisia partnereita ja ei enää ole sitoutumisen tarvetta.

Tasa-arvo ja nykyinen sinkku elämäntyyli on vienyt mieheltä mahdollisuuden kunnioittaa ja arvostaa naista.

Hyvä ruoka, viini, urheilu, mietiskely, seksi ovat mielihyvää tuottavia nautintoja mutta yliannostus voi olla haitallista! Julkisuus yhdistettynä uuniperunoihin tai tekstiviesteihin on ilmeisesti vakava yliannostus!

Tästä pääsemmekin ajankohtaiseen seksuaalisuuden terveysvaikutuksiin. Tutkimusten mukaan 50 prosenttia naisista ja 40 prosenttia miehistä pettää. Ehkä nyt tulee miesten maailmaan valoa, koska voimme vapautua syyllisyydentunteesta pettäjinä ja kokea tasavertaisuutta!

Taas naisten rintojen katselu on miehille erittäin terveellistä, saksalaistutkimus kertoo. Tutkijoiden mukaan jo päivittäinen kymmenen minuutin rintojen tuijottelu pidentää miesten elinikää jopa viidellä vuodella. Lappeenrannan erotiikkabaariin täytyy ajaa liikuntasetelin piiriin ja miksei tulevan kulttuurisetelinkin.

Kolmas tutkimus väittää että 40 prosenttia naisista omistaa hieromasauvan. Yllättävää siinä mielessä, että naiset ovat tunnetusti luomun sekä ympäristöystävällisyyden perään. Sinänsä hyvä! Voi olla rauhassa pitempiä aikoja poissa kotoa.

Minusta kyllä edelleen kannattaa ”investoida” naisiin. Tosin riskiluokitusta täytyy nostaa.

Elämässä täytyy olla haasteita!

15.3.2008

Koko kansa on mielenkiinnolla seurannut Matti Vanhasen ja nyt Ilkka Kanervan naisseikkailuja. Nyt nämä meidän maailmallakin arvostusta saaneet ”Suomen seksikkäimmät miehet” yritetään tasa-arvon nimissä luokitella ahdistelijoiksi ja suurimmiksi valehtelijoiksi.

Kannattaisi pohtia ehkä naisen ja miehen suhdetta myös seksuaalisuuden näkökulmasta.

Jokaisen kannattaisi lukea Henry Laasasen kirja ”Naisten seksuaalinen valta”. Kirjoittaja tekee myös väitöskirjaa aiheesta ”Miesten tasa-arvo-ongelmat Suomessa”. MTV3:n Helmi-osastossa 02.03.2008 Hanna Myllys kirjoitti hauskasti Laasasen kirjasta, jonka minä miehenä allekirjoitan tänä tasa-arvon aikana.

Ote Hanna Myllyksen tekstistä: ”Seksi on naisten hallitsema resurssi”, sanoo Laasanen. Näin ollen naisilla on kirjan mukaan heihin kohdistuvan kysynnän ylimäärän ansiosta enemmän seksuaalista valtaa kuin miehillä. Naisten seksuaalinen valta antaa naisille mahdollisuuden saada miehiltä vaihdossa muita resursseja seksin vastikkeeksi.

Tällaisia resursseja voivat olla raha, valta ja asema yhtä hyvin kuin mikä tahansa muukin, mitä nainen keksii haluta. Miesten seksuaalinen valta antaa puolestaan miehille mahdollisuuden saada naisilta seksiä joko tarjoamiensa resurssien vastineeksi tai rankaisuvallan (?) avulla.

”Heteroseksuaalisilla markkinoilla naisten valuuttana on ulkonäkö, mies taas tarvitsee korkean statuksen käydäkseen kaupaksi. Ja statuksen hankkiminen vaatii mieheltä suuria investointeja”, selventää Laasanen.

Hmmm. Eikö mies sitten tee mitään ”investointeja” minkään muun syyn takia – kyllähän hänellä täytyy olla elämässään muitakin päämääriä kuin päästä kenen tahansa sänkyyn ja pärjätä parinvalintamarkkinoilla?

Kukaan ei kuitenkaan ole tiettävästi kuollut selibaattiin. Niinpä Laasasen kirja saattaa haastaa lukijan myös pohtimaan, kuka itse asiassa on uhri ja kuka vallankäyttäjä. Jos ja kun (naisen) seksuaalisuus on todella vallankäytön väline, eikö sitä kuitenkin voisi rinnastaa mihin tahansa muuhun kaupankäyntiin?

Jos hinta on yhdessä kaupassa liian korkea, eikö silloin kannattaisi etsiä haluamaansa muualta? Vai ovatko kyseessä absoluuttisesti myyjän markkinat?