Kategoria: 2016

Kansalaistaidot edesauttavat toimimista yhteiskunnan jäsenenä ja omien asioiden hoitamista. Kouluissakin kansalaistaitoa opetettiin aina vuosituhannen vaihteeseen asti.

Täytyy ihmetellä tätä kiihkoa siirtää toimia pelkästään verkkoon.

Yksi on varmasti tietokoneen käyttötaito. Palvelujen sähköistyminen ja sähköinen asiointi ajavat ihmiset verkkoon ilman, että kaikilla olisi riittävät taidot siellä toimimiseen! Sähköinen asiointi ei ole yleispalvelu, joka olisi kaikkialla ja kaikkien käytettävissä. Kaikki haluavat siirtää palvelunsa verkkoon ja jopa Kela poistaa paperihakemuksia. Te-toimisto edellyttää sähköpostia ja tietokoneen käyttötaitoa.

Entä verkossa tapahtuva viestintä? Kenen vastuulla, viestin lähettäjän vai vastaanottajan? Hyvä esimerkki on varhaiskasvatuksen Peda.net viestinnän ohjeistus: ”vanhempien velvollisuus huolehtia tapahtumaviestien tarkistaminen”. Eli päivittäin tarkistaa, onko tullut viestiä, koska ilmoitustauluviestintää ei enää ole. Suomessa on vallalla tapa, että palveluntarjoaja ilmoittaa: ”käykää sivustollamme, siellä on tarkempaa tietoa tai ilmoitamme tulevasta sivustollamme”. Sähköposti on varmempi viestin välittäjä, mutta senkin luotettavuus liitetiedostoineen on kyseenalainen jo turvallisuuden suhteen.

Verkkopalveluiden käyttökustannukset palveluiden käyttäjille, tietokoneen hankinta, suojauksineen, ohjelmistoineen ja ylläpito internet-yhteyksineen maksaa keskimäärin 600—900 euroa vuodessa. Tietokonetta käytettäessä täytyy rekisteröityä ja hyväksyä palveluehtoja, jotka ovat kyseenalaisia. Viestintäviraston turvallisuussääntelyryhmän päällikkö Jarkko Saarimäki toteaa, että ”Tarpeisiin soveltuvien palveluiden tunnistaminen edellyttää kuitenkin palveluntarjoajien avointa ja kattavaa tiedottamista palvelun keskeisistä ominaisuuksista ja palveluissa käsiteltävien tietojen luottamuksellisuuteen mahdollisesti kohdistuvista uhkista. Toisaalta kuitenkin myös palveluiden käyttäjien on arvioitava tarkoin millaisia suojausvaatimuksia palvelussa käsiteltäviin tietoihin kohdistuu.”

Sitten tuleekin mielenkiintoinen kysymys: Jäävätkö ne ihmiset yhteiskunnan ulkopuolelle, jotka eivät halua nettiyhteyttä eivätkä tietokonetta?

Maailma muuttuu ja jokainen meistä sen mukana. Itse jo yli 30 vuotta tietotekniikan kanssa toimineena niin täytyy ihmetellä tätä kiihkoa siirtää toimia pelkästään verkkoon, koska internet nykymuodossaan alkaa olla tiensä päässä.

Nyt puhutaan paljon maahanmuuttajista, pakolaisista, mamuista ja ryssistä.

Olen seurannut kohta 25 vuotta tätä keskustelua joka velloo laidasta laitaan. Meidänkin perheessä vaimo on maahanmuuttaja, ja ryssittely on tuttua ja jokapäiväistä! Sitä kuulee ihan lähipiirissä, sukulaisissa, työkavereilta, kavereilta – ikään kuin meillä olisi oikeus siihen. 5-vuotias poikani on alkanut päiväkodista saapuessaan ja kiukustuessaan sanoa: äiti on ryssä ja isä on ryssä.

Minua se ei häiritse, koska tiedämme sukumme jo 1500-luvulta lähtien, eikä häiritse vaimoakaan. Mutta kuinka tyhmiä me aikuiset olemme, kun siirrämme lapsiimme nämä vihapuheet!

1970-luvulla juostiin saksalaisten turistien perässä, raavittiin tulitikkuja ja huudettiin Lapin polttajiksi.

1980-luvulla EU:hun liittymisen pelossa pelättiin, että saksalaiset tulevat ja ostavat kaikki Suomen rannat.

1990-luvulla hienoa saimme taas vanhan vihollisen takaisin. Ilmestyi venäjänkielisiä lappuja: ei venäläisiä, yksi asiakas kerrallaan. Sitten alkoi pelko että venäläiset ostavat kaikki rannat, mutta niin kunnat kuin yksityiset kilpaa myivät.

2000-luvulla tuli Balkanin sekä Romanian pakolaisia. Ei oikein päästy kunnolla syyttelemään. Mutta nyt 2010-luvulla tämä karkaa käsistä niin valtiovallalta kuin ihmisiltä.

Etelä Saimaa