Nyt puhutaan paljon maahanmuuttajista, pakolaisista, mamuista ja ryssistä.
Olen seurannut kohta 25 vuotta tätä keskustelua joka velloo laidasta laitaan. Meidänkin perheessä vaimo on maahanmuuttaja, ja ryssittely on tuttua ja jokapäiväistä! Sitä kuulee ihan lähipiirissä, sukulaisissa, työkavereilta, kavereilta – ikään kuin meillä olisi oikeus siihen. 5-vuotias poikani on alkanut päiväkodista saapuessaan ja kiukustuessaan sanoa: äiti on ryssä ja isä on ryssä.
Minua se ei häiritse, koska tiedämme sukumme jo 1500-luvulta lähtien, eikä häiritse vaimoakaan. Mutta kuinka tyhmiä me aikuiset olemme, kun siirrämme lapsiimme nämä vihapuheet!
1970-luvulla juostiin saksalaisten turistien perässä, raavittiin tulitikkuja ja huudettiin Lapin polttajiksi.
1980-luvulla EU:hun liittymisen pelossa pelättiin, että saksalaiset tulevat ja ostavat kaikki Suomen rannat.
1990-luvulla hienoa saimme taas vanhan vihollisen takaisin. Ilmestyi venäjänkielisiä lappuja: ei venäläisiä, yksi asiakas kerrallaan. Sitten alkoi pelko että venäläiset ostavat kaikki rannat, mutta niin kunnat kuin yksityiset kilpaa myivät.
2000-luvulla tuli Balkanin sekä Romanian pakolaisia. Ei oikein päästy kunnolla syyttelemään. Mutta nyt 2010-luvulla tämä karkaa käsistä niin valtiovallalta kuin ihmisiltä.
Vastaa